Tule vapaaehtoiseksi
Voit toimia vapaaehtoisena tavallisen ihmisen taidoin omien voimavarojesi mukaan. Vapaaehtoistyön arvo ei määräydy tehtävän suuruudesta tai pienuudesta tai tehtävien määrästä, vaan on aina yhtä arvokasta.
Vapaaehtoistehtävä voi olla toisen kaverina olemista tai vaikkapa vain sitä, että soittaa toiselle joskus. Allasjumppaan kaivataan kavereita, Muisti-Kahvilaan emäntiä tai isäntiä jne. Voit kouluttautua muistikummilähettilääksi tai Taiteesta tunteisiin -ohjaajaksi.
Vapaaehtoistyössä on vastuuvakuutus ja 70 ikävuoteen asti tapaturmavakuutus.
Kysy lisää Anna-Maijalta, p. 044 4277 311
Muistikummilähettilääksi?
Muistikummilähettiläät ovat vapaaehtoisia, jotka haluavat tehdä Suomesta muistiystävällisen ja innostavat tekemään
muistiystävällisiä tekoja omassa arjessa lähipiirissä. Muuttamalla ihmisten ajatuksia ja toimintaa
muistiystävällisemmiksi voimme tukea muistisairaita ihmisiä.
Sinun ei tarvitse olla muistityön ammattilainen, jotta voit olla lähettiläs. Lähettiläskoulutuksessa (4-6 tuntia) saat tarpeelliset tiedot ja materiaalit muistikummituokion pitämiseen. Voit pitää tuokioita omissa verkostoissasi tai järjestää muistiyhdistyksen kanssa kaikille avoimia tuokioita. Toivotamme sinut lämpimästi tervetulleeksi muistikummilähettilääksi!
Taiteesta tunteisiin -ohjaajaksi?
Taiteesta tunteisiin -ohjaaja (omaismentori) saa tehtäväänsä valmennuksen (6 x 3 h), jossa opetellaan ryhmän ohjaamista Joensuun taidemuseo ONNI:n taideteosten äärellä tai Reissupolulla museon kuvajäljennösten kanssa. Oppaan esittämien kysymysten herättelemänä kuljetaan matka ajatuksiin, tunteisiin ja kokemuksiin. Mitä kuva sinulle kertoo? Mitä ajatuksia se tuo mieleesi?
Taulun tarina.
On kylmä talvi-ilta. Puu on kaatunut tielle ja on tukkinut
sen. Puu on siirrettävä tieltä pois, että autot pääsevät siitä kulkemaan. Metsässä olevan mökin pihalla seisoo Kaisa ja Olli. Paikalla on myös hevosmies Pertti, jolla
on päällä mekkoa muistuttava talvitakki. Kaisa ja Olli pyytävät Perttiä siirtämään puun edestä ja tähän Pertti ystävällisenä myös suostuukin.He miettivät mitä puusta voisi rakentaa. Pohdinnan tuloksena he päättivät rakentaa hevoselle uuden tallin. Paikka oli jo katsottuna valmiiksi. Mietiskeltyään hetken he totesivat että tarvitsemme lisää puuta. Yksi puu ei riitä hevostallin tarpeiksi. Pertti ja Olli päättivät lähteä hakemaan hevosella lisää puita metsästä. He ottivat mukaansa kirveet ja moottorisahan. Kaisa lupasi valmistaa ruokaa miehille odotellessaan. Kaisa huuteli miehille heipat miesten lähtiessä puunhakumatkalleen. Kaisa varoitteli vielä miehiä metsässä olevasta karhun talvipesästä, sekä metsässä asustelevista muista eläimistä. Metsässähän asuu myös susia, hirviä, kettuja, ilveksiä, pupuja ja pöllöjä. Miestensaapuessa metsään sieltähän kuuluikin pöllön huhuilua. Miesten kaadettua puut, mitä he tarvitsivatkin, kuuluikin jo Kaisan ääni kotipihalta: ”Syömään miehet, ruoka on valmista!” Pertillä ja Ollilla olikin jo kova nälkä. Ja he lähtivät puukuorman kanssa kotiin. Pöydät notkuivat Kaisan valmistamia herkkuja. Siellä oli perunoita, jauhelihakastiketta, nakkikeittoa, uunimakkaraa sekä joulun ajalta jäänyttä lanttulaatikkoa ja kinkkua. Hevoselle annettiin ruuaksi heinää ja vettä. Miesten tullessa mökkiin syömään, sinne saapui myös mekkalaan herännyt karhu. Karhu oli vielä hyvin uninen, mutta herkut maistuivat sille mainiosti. Loppujen lopuksi mökkiin saapui kaikki metsän eläimet herkuttelemaan. Kaikki olivat kylläisiä ja tyytyväisiä. Pertti ja Olli rakensivat kodit myös metsän eläimillekaatamastaan puutavarasta. Ja kaikki elivät onnellisina ja tyytyväisinä pikku mökeissään elämänsä loppuun saakka.
